Wonderful reportage I did with Ducth photographer Sjoerd van Delden, in Imge. I cant even remember when this happened. 2001 maybe.
Followed three separete immigrant youths around, one Somalian, the other from Angola, the third from Russia. Went from discos to cafés, sporting places, drunk vodka at a home party. Good memory.
Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti »
Journalistilehti syyskuu 2009
Freelancer – vapaa ammatinharjoittaja – on oman onnensa
seppä. Yksi pärjää yksin. Toinen kaipaa yhteisöllisyyttä.
Ammatillinen verkostoituminen ei tunne rajoja.
Pauliina Seppälä, teksti Δ Lauri Rotko, kuvat
Kategoria(t): Elämä, Reportaasit | Avainsanat: freelance, Journalisti, journalistit, lehti, toimittajat, työhuoneet, yhteisöllisyys, yhteisöt, yksinäisyys | Jätä kommentti »
Trendi toukokuu 2009
älä koskaan ikinä laihduta,
ainakaan laihdutuskuurilla.
kuusi syytä unohtaa laihdutuskuurit
& yksi tapa laihtua pysyvästi.
kuva Joonas Vuorinen & Lotta Nieminen
Kategoria(t): Elämä, Reportaasit, Trendi | Avainsanat: älä laihduta, laihdutus, ohje, trendi | Jätä kommentti »
Trendi heinäkuu 2009
Feministi ja kulttuurintutkija Pauliina Seppälä lähti ottamaan
selvää, mitä hän oikein ajattelee kauneusleikkauksista. Matkan
jälkeen hän alkoi ymmärtää leikkauksissa käyneitä.
kuvat Kaapo Kamu meikki ja hiukset Annika Muukkonen
Kategoria(t): Elämä, Reportaasit, Tieto, Trendi | Avainsanat: kauneusleikkaukset, trendi | Jätä kommentti »
Olivia 2009
Masennuslääkkeiden syöminen on jo normaalia, mutta vieläkään siitä ei voi puhua avoimesti. Samalla jäävät käsittelemättä pillereiden oudot sivuoireet.
Kategoria(t): Elämä, Olivia, Reportaasit, Tieto | Avainsanat: efexor, masennuslääkkeet, mielialalääkkeet, psykoanalyysi, psykoterapia, sivuvaikutukset, SSRI | Jätä kommentti »
Juhlaviikkotabloid 09
Kenneth Kvarnström tekee tanssitanssia, joka ulottuu primitiivisestä ylevään.
Kategoria(t): Haastattelut, Juhlaviikkosanomat, Kulttuuri, Reportaasit | Avainsanat: Juhlaviikot, Kenneth Kvanrström, Kulttuuri, nykytanssi | Jätä kommentti »
Kategoria(t): Juhlaviikkosanomat, Kulttuuri | Avainsanat: Juhlaviikot, Kulttuuri, Meg Stuart, nykytanssi, tabloid | Jätä kommentti »
CITY 6/2008
http://www.city.fi/artikkeli/Satu+Tuomisto/2611/
Miss EVVK
Karjamarkkinat on taas pidetty ja maaseudun mummot saaneet kuningattarensa. Feministi Pauliina Seppälä tutustuu Miss Suomi Satu Tuomiston elämään kruunajaisten jälkeen.Missäs muualla kuin Viialan ABC-huoltoasemalla.
“Meillä on isäntä kipeenä, niin ei mennä meille kotio. Mennään tohon kahville, kun tässä kerran on tää kiva paikka.”
Satu Tuomisto odottaa Toijalan asemalla kauneuskilpailun voittona saamansa Toyotan ratissa. Vuosi sitten Toijalan kaupunki yhdistettiin Viialaan, Sadun kotikuntaan. Yhdistetyssä Akaassa on asukkaita noin
14 000. Akaa mainostaa itseään seutukunnalliseksi liikennekeskukseksi. Sitä tukee Sadun haastattelupaikan valinta: ABC-huoltoasema.
“Onko sulla nälkä? Kun täällä on hyvät ruoat.”
Missivuosi on alkanut hyvää vauhtia. Mediassa Satua on haastateltu hänen laskujensa mukaan ainakin 50 kertaa vajaassa kuukaudessa. Kalenteriin on merkitty töitä kuukausiksi eteenpäin. Mahtavaa. Missivuosi voi olla elämän paras vuosi.
“Miss Suomi on iso ja arvostettu kisa. Mä koen tämän misseyden sillain että tänä vuonna mulle varmasti avautuu ovia, voin valita mihin mä lähden. Tämä on ponnahduslauta, tai tämä voi olla ponnahduslauta johonkin toiseen jos tekee kaiken oikein.”
Tärkeintä on sisäinen kauneus.
“Enemmän mä olen saavuttanut asioita sisäisen kuin ulkoisen kauneuden ansiosta.”
Kaiken takana on täydellinen perhe.
“Mulla on aivan ihana perhe, voiko sanoa, että täydellinen perhe. Vanhemmat ovat aina tukeneet ja auttaneet hirveästi, enkä mä koe olevani lellitty vaikka mä olen perheen nuorin ja iltatähti. Vanhemmat ovat aina kasvattaneet sanomalla, että se, mitä itse hankit on tärkeämpää kuin se mitä muut sulle antavat. Ehkä se millaisesta perheestä mä olen, on syy siihen että olen myös tässä. On tausta kunnossa. On tuki ja turva, käy mitä käy.”
Oma rakas tukee.
“Kun synnyin, asuimme Tampereen Hervannassa. Kun olin kaksivuotias minä, Raimo-isä, Taru-äiti, Mikko-veli ja Susu-koira muutimme Viialaan. Kahdeksantoistavuotiaana muutin pois kotoa Viialan ainoalle kerrostaloalueelle. Samassa rapussa asui nykyinen poikaystäväni. Aloimme seurustella ja muutimme yhteen saman pihapiiriin rivitaloon.”
Eikä missivuoden tarvitse muuttaa kaikkea.
“Mulla on aina ollut elämä Viialassa. Tietenkin aina tulee elämänmuutoksia. Jos vuokraisi vaikka Helsingistä yksiön, tai sopisi diilin jonkun hotellin kanssa. On sekin ressaavaa että lähdet aamulla Helsinkiin ja tule illaksi kotio ja lähdet seuraavana päivänä takaisin.”
Kohokohta on Miss Universum!
“Vietnamissa heinäkuussa. Sitä ennen on tulossa pieni valmennuskurssi. Ja personal trainer. Mulla on se mielikuva että se olisi Jucci tuosta Hunkseista.”
Poikki! Kyllähän sen tietää mitä mieltä misseistä ollaan. Tietyissä piireissä. Pahaltahan tämä kuulostaa, mutta oksennetaan kerralla pois:
A) Missikisojen juuret ovat kyseenalaiset. Alun perin kauneuskisoilla pyrittiin määrittämään ihanteelliset kansalliset rotumuodot. Naiset roudattiin kisoihin pelloilta lihojensa perusteella, jotta nähtäisiin täyttävätkö he rotuopillisen ihanteen. Kisojen osallistujilla tulikin olla ainakin isän puolelta suomalaisjuuret. Samalla saatiin käyttöön ulkonäköstandardi jolla voitiin määritellä naisen kuin naisen naima-arvo. Sopivanmuotoiset naiset tuli naittaa menestyneille ja varakkaille miehille, jotta kansakunnan rotu jalostuisi.
B) Missikisoilla on pidetty yllä kaksoisstandardia, jonka mukaan naisten on oltava siveellisiä ja näytettävä hyvältä bikineissä. Kilpailun nykyiset osallistumisehdot ovat paljastavat: mukaan pääsee vain 18–24-vuotiaita naisia, jotka eivät ole koskaan olleet naimisissa, joilla ei ole lapsia ja jotka eivät ole koskaan esiintyneet alastonkuvissa. Naitettavia naisia parhaimmillaan siis. Kunnollisia mutta hyvässä lihassa. Vain neitsyystesti puuttuu.
C) On itsestään selvää, että missikisat ovat osa systeemiä, jossa miehet tekevät ja ottavat, naiset ovat esillä ja käytettävissä. Alun perin missiehdokkaat esiteltiinkin Jallussa. Koko käsite on hirveä: kauneuskilpailut.
D) Aikoinaan missikisoissa oli glamouria. Missikruunu kertoi että tytöstä tuli Suomen kuningatar, demokraattisen Suomen symboli. Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladet julkaisivat kruunajaiset etusivuillaan. Misseistä oltiin ylpeitä. Nykyisin missikisat ovat yhdentekevä, säälittävä hömppätapahtuma. Koko televisiokonsepti on vanhanaikainen ja huono. Idols on paljon parempi. Miksei näytetä karsintoja ja rumia ehdokkaita? Missit ovat tietysti nuoria höynäytettyjä bimboja, jotka alistuvat esittelemään muotojaan edestä ja takaa, rivissä kuin lehmät tai ilotalon huorat. Ja vielä hymyillen. Silti he luulevat edustavansa Suomen ihanteita ja olevansa glamöröösejä. He luulevat ovien aukenevan minne tahansa kunhan he vain pääsevät julkisuuteen. Siksi he tyrkyttävät itseään juorulehdille mitä epätoivoisimmilla tempauksilla. Änkeävät turhien julkkisten piireihin ja törttöilevät tahmeiden yökerhojen bileissä. Entä sitten ne duunit? Eihän misseillä ole osaamista. He osaavat vain hymyillä ja ladella latteuksia. Työkeikat ovat korkeintaan aneemisia traktorimessuja ja pubiviihdettä, joissa tytöt esittelevät halpoja vaatteita kännisen ja/tai juntin yleisön edessä.
Mitä vielä? Ai niin.
E) Missit eivät ole edes hyvännäköisiä. Eivät mitään oikeita malleja, kaurismaisen honteloita ja kummajaismaisen pitkiä. Naapurintyttöjä ei enempää. Sitä paitsi
F) Viialakin on takuuvarmasti ankea paikka kuten kaikki paikat tässä maassa Kehä I:n ulkopuolella. Ja
G) ABC-huoltamo nyt vain ei ole mukava kahvila eikä siellä kerta kaikkiaan ole hyvää ruoka.
H) Sisäinen kauneus?
I) Jucci Hunkseista?
Kamoon.
Voi tätä närkästystä. Juntteja on niiiin vaikea sietää. Arvatkaa mitä Satu itse tästä ajattelee? EVVK! Koko näkökulma ei edes mene jakeluun. Se, että joku halveksii missejä on hänelle yhtä eksoottinen ja tärkeä tieto kuin se, ettei Australiaan myydyissä Helo-saunoissa saa heittää vettä kiukaaseen. Kummallista. Ainoa selitys jonka Satu missi-inhoon keksii on kateus.
“Perussuomalainenhan on kateellinen. Semmoisia ihmisiä, jotka menestyy ja pärjää, niitä katsotaan niin että tuossa on jotain vikaa.”
Hänen näkökulmastaan asiat eivät voisi olla paremmin. Siinä ei paljon paina mitä joku Punavuoressa asuva sosiologi ajattelee. Sosiologi, joka taitaa itse ottaa juorulehtien jutut vähän liian vakavasti.
Korjataan ensiksi kysymys Viialasta ja tuhannesta muusta suomalaisesta taajamasta. Niissä kaikilla ei ole ankeaa. On totta että esimerkiksi Helsinki on täynnä traumatisoituneita pikkukaupungeista paenneita neurootikkoja, mutta se että heitä on ahdistanut ei tarkoita sitä että muitakin ahdistaa. Satua ei ahdista.
“Tämä on iloista seutua, täällä ihmiset ei ressaa. Helsingissä kaikki viipottaa hirveellä kiireellä ja puhuu puhelimeen ja kauhea stressi päällä. Täällä ihmiset pysähtyvät ja ne ovat. Täällä on aina ollut ihana asua.”
Toiseksi, missikisat eivät ole täysin huono mediakonsepti. Sadun kruunausta katsoi yli miljoona suomalaista. Suomalainen yhtenäiskulttuuri ei ole hävinnyt mihinkään.
Kolmanneksi Sadun unelma ei ole “päästä” julkisuuteen. Hän tekee omasta mielestään duunia tietyllä alalla, ja nyt iski hyvä sauma uralla. Ala ei ole julkkis-ala. Se on muoti- ja kauneusala. Business as usual.
“En ole ajatellut että kauneuskisat olisivat jotain muuta kuin osa tätä duunia. Mun mielestä ne ovat kuuluneet koko ajan mallin työhön. Misseydessä ei mikään ole uutta mulle paitsi media. Mulla on oma yritys ja olen tehnyt kolme vuotta töitä, luonut asiakaskontakteja ja hankkinut itse kaiken mitä mulla on.”
Hän ei siis ole koskaan ollut pieni tyttö, joka unelmoi missikruunusta ja ihailee kauneuskuningattaria – päästäkseen pois tylsästä tavallisesta elämästä. Päinvastoin, hän pitää tavallisesta elämästä. Misseys sopii siihen mainiosti.
“En ole seurannut missikisoja kun vasta viime vuosina kun olen ollut malli. Pienenä sanoin aina että musta tulee psykologi tai psykiatri. Sitten mut houkuteltiin kokeilemaan mallin töitä ja kävi niin, että mitä enemmän olen niitä tehnyt, sitä enemmän nautin. Katalogikuvauksia, mainoskuvauksia, muotinäytöksiä, messukeikkoja. Olen kiertänyt varmaan sadat messut elämäni aikana.”
On turha luulla että hän luuli. Siis että Miss Suomen titteli toisi glamouria.
“Ei tietenkään! Tämä on kovaa työtä. Jos kävelisin tuolla jotenkin että hei mä olen missi eikä mun tarvitse enää itse pestä pyykkiä, niin saisin ihan oikeasti mennä ladon taakse ja vetää itseni nirheen. Mä näen tämän ammattina. Kun mä menen kotio mä laitan oven kiinni ja mun työasiat jää siihen oven ulkopuolelle. Kun mä lähden töihin mä kerään ne siitä kassiin mukaan.”
Satu ei myöskään kärky rikkaan lätkänpelaajan vaimoksi, television visailuohjelman juontajaksi tai Seiskan sopimuspalkoille. Kun Satu puhuu ponnahduslaudoista ja urasta, hän tarkoittaa jotain ihan muuta.
“Mä toivon, kun mä katson itseäni vuoden päähän, että mulla olisi joku hyvä vaatealan liikeidea mielessä, että mä olisin vaikka Universumeissa tai jossain muilla ulkomaanmatkoilla löytänyt jonkun tuotteen mitä mä voisin tuoda maahan. Olen suunnitellut yritystä pitkään ja suoritan parhaillaan kaupan esimiestutkintoa. Toisaalta misseys antaa ehkä mahdollisuuden tehdä myös mallin töitä pidempään.”
Sadun suhde julkisuuteen on siis kuten Niken logolla. Ideana on jäädä mieleen. Jotta voi myydä tossuja. Tai vaikka ripsiväriä. Satu on duunikseen logo. Hän ei ole pelastamassa maailman lapsia tai sademetsiä – eikä hänelle ole tullut mieleen että Miss Suomen pitäisi sellaisesta edes puhua.
“Se on niin outo olettamus että missin täytyisi olla tietynlainen, tietynnäköinen ja puhua tietyllä tavalla. Mun mielestä missin täytyy olla persoonallinen. Missin ei tarvitse olla 1950-luvun eloveenatyttö, jolla on letit ja blondit hiukset. Suosittelen jokaiselle että googletatte netistä ‘Miss Universum’ ja käytte katsomassa millaisia tyttöjä siellä on mukana. Eivät ne ole siloposkia vaan seksikkäitä, uskaliaita, ammattimaisia, ne ovat upeita!”
Tämä nainen ei ymmärrä missi-instituution perinteistä mitään. Myös hänen suhteensa suureen yleisöön ja mediaan on hämmentynyt: Mitä ne haluavat? Mitä ne kuvittelevat?
“Ei kukaan 22-vuotias ole täydellinen, eikä pidäkään olla. Mä olen ihan Satu eikä ketään kiinnostanut kuukausi sitten vaikka olisin kuinka kolaroinut auton, vetänyt sen motarilla kyljelleen. Nyt kun törmään liikennemerkkiin, niin syntyy kohu, että saako missi kolaroida auton, onko se eettisesti oikein.”
Missikliseisiin hän on tutustunut lähinnä koska toimittajat tyrkyttävät hänelle niitä.
“Aina kysytään että kenen lätkänpelaajan valitsisit mieheksi? Mä en ole koskaan seurannut lätkää. Kyllä nuorena tyttöjen kanssa väiteltiin että onko Tappara vai Ilves parempi. Mutta en mä edes tiedä keitä siellä nykyisin pelaa. Voin mä katalogista jonkun valita jos pitää.” Toimittajien suusta hän kuulee myös tätä:
“Sähän oletkin fiksu!”
Viime viikonloppuna hänellä oli synttärit. Hän odotti sunnuntaipäivällä vanhempiaan kylään. Toimittaja soitti.
“Mut oli nähty lauantai-iltana Tampereella Ilveksen yökerhossa, olin kuulemma ollut käsirysyssä. Mä olin että jaa, mä olin Pirkkahallissa töissä ja sitten kotona.”
Hän ei usko mihinkään, mitä aiemmista misseistä on kirjoitettu.
“En mä usko että kukaan hakeutuu tietoisesti kohupiireihin. En usko, että kukaan missi hakee skandaaleja. Jos mut kutsuttaisiin yökerhobileisiin, ottaisin kavereita mukaan ja pitäisin hauskaa. En menisi sinne näyttäytymään. Enkä usko että kukaan missi jättää poikaystäväänsä vain jotta voisi olla julkisuudessa ja löytää jonkun lätkänpelaajan. Ei se vain mene niin. Olen aina nauranut niille jutuille.Törkyjuttuja tulee, koska ne myyvät lehtiä.”
Entäs sitten naisen asema ja esineellistäminen. Mitä Sadun isä ja äitikin ajattelevat kun tytär keikistelee televisiossa pikku räteissä?
“Siis eivät mitään! Sitähän se ala on. Kun katsoo ulkomaisia muotinäytöksiä, niin siellä on maailman huippumallit puolialasti lavalla. Tarkoituksena on esitellä firman vaatteita edustamansa. Yhdeksänvuotiaana mä olin kilpatanssilavalla vähemmissä vaatteissa kuin missikisojen bikinikierroksella. Se on ihan normaalia.”
Mutta missit laitetaan riviin ja heitä arvostellaan, onhan se nyt nöyryyttävää?
“Ei mun mielestä. Sitähän se on. Sitähän tämä elämä on. Teet sä mitä töitä tahansa sua tullaan aina arvostelemaan. Jotkut kilpailee kätten taidoilla, toiset kilpailee matemaattisilla lahjoilla, jotkut kauneudella. Kyllähän urheilijoitakin arvostellaan niiden urheilusuoritusten perusteella. Bodaritkin on pienissä stringeissä ja sitä pidetään ihan hyväksyttävänä. Ne kääntyile siellä ja kaikki katsoo. Eikä se kuitenkaan romuta miesten asemaa.”
Niin. Mitähän miesten ja naisten asemalle tekee esimerkiksi pituushyppykilpailu? Onhan se alentavaa jos ihmisen arvo on siinä kuinka pitkälle hän hyppää. Ihan kuin ihmiset olisivat jotain eläimiä. Ja tarkoittako se sitä että kaikkia miehiä ja naisia arvostellaan pituushypyn perusteella? Miss Suomi ei suostu asettumaan näiden kysymysten asiantuntijaksi.
“Pitäisi kysyä niiltä median ja mainosalan ihmisiltä jotka näitä juttuja luovat.”
Hän ei kyseenalaista maailmaa. Hän on sisäistänyt valtavirtakulttuurin ja elää siinä kuin kala vedessä.
“Seksi myy. Se on nykyään normaalia. Mutta kun mä menen H&M:n mainoksen ohi, en kiinnitä huomiota muijaan joka on siinä, vaan niihin vaatteisiin. Ihmiset näkevät eri asioita. Pitäisi varmaan käyttää vähän vanhempia malleja. Silti musta on ihan normaalia olla alusvaatteillaan. En pidä sitä kiusallisena. Eikä se musta alista naista. Enemmänkin siinä haetaan sitä, että nainen saa olla seksikäs. Ja nainenhan on seksikäs!”
Ovat toki miehetkin seksikkäitä.
“Ilman muuta. Mutta tuotetarjonta kauneuspuolella kohdistuu naisiin.”
Aivan. Sen alan bisneksessä Satukin haluaa toimia. Ei objektina. Hänestä on hiton vaikea vääntää passiivista tyhjäpäätä jona jotkut kriitikot missejä automaattisesti pitävät. Hän on Subjekti. Tekijä. Ei siitä huolimatta, että hän on nainen vaan juuri siksi että hän on nainen. Hän toimii alalla johon naiset on sosiaalistettu.
“Minulla on naisellista kiinnostusta vaatteisiin ja kauneuteen.” Jos naiset kerran kasvavat siihen, eikö olisi parempi antaa heidän osaamiselleen arvoa kuin vetää mattoa alta? Ja mikä ihme siinäkin on, että Milanossa työskennellyttä mallia pidetään jotenkin automaattisesti kulttuuripersoonana mutta missiä junttina? Substanssissa ei liene eroa, ainoastaan puitteissa. Kovin kaukana perinteisistä sukupuolirooleista eivät sitä paitsi ole monet kultivoituneemmatkaan naiset. Moni pärjää aloilla, jotka mielletään naisille sopiviksi: kotitalous, sisustus, kulttuuri, viestintä. Satu, 22 vuotta, pärjää myös.
“Voin sanoa että mun palkkiot kolminkertaistuivat tai nelinkertaistuivat Miss Suomi -voiton jälkeen”, hän sanoo. Mitä sitten jos on olemassa piirejä joissa missikisoja pidetään junttina. Ehkä ne ovatkin sitä.
“Minulla ei olisi mitään sitä vastaan.”
Paljastamme Satu Tuomiston yhteiskunnallisen vakaumuksen
Kategoria(t): CITY, Haastattelut | Avainsanat: CITY, haastattelu, Miss Suomi, missi, missikilpailut, Satu Tuomisto | Jätä kommentti »
Helsingin Sanomat, Tiede ja luonto, 9.10.2007
Gamma eli GHB tunnetaan nuorten muotihuumeena, joka vie helposti tajun. Suomessa raportoitiin viime vuonna ennätysmäärä gamman aiheuttamia kuolemia.
Silti kyse on ihmisaivoista luonnostaankin löytyvästä rauhoittavasta aineesta, josta alettiin kehittää nukutuslääkettä jo 1960-luvulla. Sittemmin gammaa on käytetty seksihuumeena, kehonrakentajien lisäravinteena sekä alkoholistien ja narkolepsiasta kärsivien lääkkeenä.
Huumemarkkinoille se ilmestyi 1990-luvun alussa.
GHB:n historia on lääkeaineelle tyypillinen. Uudelle kemikaalille yritetään kehittää jos jonkinlaista käyttöä.
Gamman, kemialliselta nimeltään gammahydroksibutyraatin, kehitti ranskalainen tohtori Henri-Marie Laborit vuonna 1960. Hän tutki ihmisen GABA-hermovälittäjäainetta ja huomasi, ettei se päässyt verenkierrosta keskushermostoon. Rakenteeltaan vain vähän erilainen GHB pääsi.
Lisäksi GHB laski tajunnantilaa, rentoutti lihakset ja vei uneen. Vaikutusaika oli lyhyt; sekä rotat että ihmispotilaat toipuivat nukutuksesta nopeasti. GHB näytti myös olevan täysin myrkytön. Pian selvisi, että sitä on luonnostaan kaikkialla ihmiskehossa.
1970-luvulla huomattiin, että GHB lisää seksuaalisia tuntemuksia, kosketusherkkyyttä ja naisten orgasmin voimakkuutta. Se poistaa sosiaalisia estoja ja vähentää ahdistusta.
Tutkijat alkoivat pohtia, olisiko GHB yksi keskushermoston välittäjäaineista. Tämä on sittemmin varmistunut: GHB säätelee ainakin keskeisen mieleen ja lihasten hallintaan vaikuttavan kemikaalin eli dopamiinin toimintaa.
Alkuperäinen kehittäjä Laborit povasi GHB:lle tulevaisuutta masennuksen ja seksuaalisten häiriöiden hoidossa.
Tokiolainen tutkimusryhmä kokeili GHB:tä kuuteen terveeseen mieheen vuonna 1979. Aine lisäsi merkittävästi kasvuhormonin vapautumista.
Tieto levisi. Kehonrakentajat alkoivat käyttää GHB:tä 1980-luvulla, koska uskoivat sen kasvattavan lihaksia.
GHB ilmestyi luontaistuotekauppoihin. Sitä myytiin laihdutukseen, seksuaalisuuden lisäämiseen, lihasravinteeksi ja rauhoittavaksi lääkkeeksi. Sitä kutsuttiin nimillä “Blue nitro”, sininen nitro, ja “Serenity”, autuus.
Nykyisin GHB tunnetaan huumeena. Se ei menestynyt nukutuslääkkeenä, sillä parempiakin on. Sen hyödyistä masennus- ja ahdistuslääkkeenä on vain viitteitä. Se ei kasvata lihaksia merkittävästi.
GHB:tä myydään silti lääkkeenä narkolepsiaan ja alkoholiriippuvuuteen, Britanniassa ja Yhdysvalloissa nimellä “Xyrem”, Italiassa, Unkarissa ja Itävallassa nimellä “Alcover”. Se on rekisteröity nukutuslääkkeeksi Saksassa ja Ranskassa nimillä “Somnasit” ja “Gamma-OH”.
Kun narkolepsiapotilaalle annetaan illalla GHB:tä, seuraavan päivän lihasjännitys paranee ja nukahtamiskohtaukset vähenevät. GHB helpottaa alkoholia tai opiaatteja himoavan halua ja vierotusoireita.
Yhdysvaltalainen lääkäri Ward Dean toimitti vuonna 1998 kirjan Ghb: The Natural Mood Enhance (Ghb: Luonnollinen mielialan parantaja). Siinä GHB julistetaan väärinymmärretyksi elämän eliksiiriksi. Nettikirjakauppa Amazonin sivulla lukijat kertovat, miten GHB teki vihdoin laihaksi, onnelliseksi tai hyväuniseksi.
GHB:hen uskoo myös internetissä leviävä ikuisen nuoruuden kultti. Tämä vitamiinien ja lääkeaineiden nimeen vannova ryhmä väittää, että aine suojelee soluja rappeutumiselta.
GHB:n tarina valtavirtamediassa on vain rumentunut. Siitä tuli “treffien raiskaushuume” 2000-luvun alussa. Kerrottiin tapauksista, joissa uhrin lasiin oli ujutettu huomaamatta tippa GHB:tä. Myöhemmin hänet oli tajuttomana raiskattu.
Poliittisesti tämä oli viimeinen pisara. Yhdysvallat kriminalisoi GHB:n vuonna 2000 ja pian myös Euroopan maat.
Suomen Myrkytystietokeskus sai ensimmäisen gammaa koskevan tiedustelun vuonna 1997. Vuonna 2001 GHB kriminalisoitiin täälläkin.
Käyttäjät siirtyivät gamman kaltaisiin, elimistössä gammaksi muuttuviin aineisiin. Niitä ovat 1,4-butaanidioli BDO ja gammabutyrolaktoni GBL. Molempia käytetään kemianteollisuudessa, eikä niiden terveysriskeistä ole kunnollista tietoa.
Gamma-kuolemia on Suomessa raportoitu vuodesta 1998 asti. Vuonna 2006 niitä oli viisi, tänä vuonna toistaiseksi yksi. Luvut eivät kerro paljon, sillä gamman merkitystä kuolemansyynä on vaikea selvittää. Yliannostuksia ja niitä seuraavia ambulanssihälytyksiä sattuu usein.
Myrkytystietokeskuksen johtajan Kalle Hopun mukaan taustalla on usein yhteiskäyttö tai yliannostelu. Kaikki eivät tiedä, ettei rauhoittavia aineita pitäisi käyttää yhdessä. Vaikutus saattaa olla suurempi kuin aineiden yhteenlaskettu vaikutus. Nuorilla yleinen alkoholi ja gamma -yhdistelmä lamaa hengitystä ja alentaa verenpainetta vaarallisesti.
Kinkkisintä GHB:n katukäytössä on annostelu. “Lusikallinen piristää, kaksi vie tajun”, sanoo Hoppu. Sairaalaan joutuneet kuvaavat ottaneensa GHB:tä mitä tahansa “korkillisen” tai “noin 70 millilitran väliltä.”
Stakes julkaisee lähiaikoina ensimmäisen väestötason tutkimuksen gamman käytöstä Suomessa.
Kirjoittaja on tutkinut Stakesissa huumekulttuureja ja laatii parhaillaan väitöskirjaa tanssiklubikulttuurista.
“Gammahydroksivoihappo lamaa keskushermoston toimintaa ja aiheuttaa annoksesta riippuen rauhoittumista, nukahtamisen ja kooman. 10-20 milligrammaa painokiloa kohden aiheuttaa muistivaikeuksia ja verenpaineen vaihtelua, 20-30 milligrammaa uneliaisuutta, huimausta ja mielialan kohoamista, 40-50 milligrammaa on selvästi rauhoittava annos, 50-70 milligrammaa vie tajun, hidastaa hengitystä, saa verenpaineen vaihtelemaan, katkoo hengitystä ja tekee pahoinvoivaksi.”
Näin kirjoittivat Kalle Hoppu ja Anna-Liisa Enkovaara Suomen lääkärilehdessä vuonna 1998.
TIETOKULMA
Suomen kielessä on kaksi eri sanaa, lääke ja huume, englannin yhdelle sanalle, drug.
Usein lääkkeellä ja huumeella ei ajatella olevan mitään tekemistä keskenään. Moni huume on kuitenkin ollut alun perin lääke, ja monia huumeita käytetään edelleen myös lääkkeinä.
Entisiä lääkkeitä ovat LSD, ekstaasi, heroiini, kokaiini ja amfetamiini. Kannabiksen tie kulkee taas huumeesta lääkkeeksi. Onko lääkkeillä ja huumeilla mitään eroa?
“On totta, että usein samat aineet ovat sekä lääkkeitä ja huumeita. Annostelussa on tietysti eroa. Lääkettä annetaan valvotusti pieniä määriä ja vahvuus tiedetään tarkkaan; huumeita otetaan usein paljon suurempia annoksia ja epämääräisiä määriä”, selittää Myrkytystietokeskuksen johtaja Kalle Hoppu.
Aina huumeet eivät kuitenkaan ole lääkkeitä ja toisin päin.
“On paljon aineita, jotka eivät enää kelpaisi lääkkeiksi, mutta niistä on tullut suosittuja huumeita. Sitten on myös lääkkeitä, jotka eivät toimi huumeina”, Hoppu sanoo.
Kategoria(t): HS, Tieto | Avainsanat: gamma, GHB, lakka, ominaisuudet, tajuttomuus, vaikutukset | Jätä kommentti »
Helsingin Sanomat Talous & Työ 26.2.2006
Access denied – pääsy kielletty. Peruste: uhkapeli.
Etsin internetistä lomamatkatarjouksia työpaikallani, isossa valtionhallinnon organisaatiossa. Yllättäen en pääsekään katsomaan suuren, kotimaisen matkanjärjestäjän kuvausta lomakohteesta.
Työpaikalla otettiin äskettäin käyttöön ohjelma, joka suodattaatyöntekijöiden katsomia internet-sivuja niiden sisällön perusteella. Ilmeisesti lomakohteen kuvauksessa mainitaan kasino, päättelen.
Kollega kertoo, ettei pääse enää katsomaan jalkapalloliigan ottelutuloksia. Onko tämä nyt tarpeen, mietimme.
Joku kysyy asiaa atk-osastolta sähköpostilla, josta lähettää kaikille kopion. Atk-osaston vastauksessa vyörytetään nollajonoihin päättyviä lukuja. Ne kuvaavat tietojärjestelmiimme pyrkivien virus- ja vakoiluohjelmien määrää.
“Tarkoituksena on estää käyttäjiä menemästä sellaisille www-sivuille, jotka voivat vaarantaa organisaation tietoturvan ja tietosuojan tai vaikuttaa käyttäjän yksityisyyden suojaan”, kuuluu perustelu.
Muutaman päivän päästä kollega kertoo, ettei pääse taolaisuutta esittelevälle sivustolle. Syy estoon: okkultismi.
Atk-osaston tiedote kertoo, että estoja voidaan höllentää tapauskohtaisesti, jos työtehtävien hoitaminen niin vaatii. Jos työntekijä haluaa katsoa jotain estettyä sivustoa, hänen pitää anoa asiaa sähköpostitse.
Mielessä liikkuu monenlaisia kysymyksiä. Lähettäisinkö viestin atk-osastolle, jos olisin lesbo enkä pääsisi tutulle keskustelusivulle? Tai jos epäilisin sukupuolitautia ja haluaisin päästä esto-ohjelman suodattamalle lääkärisivustolle?
Internetin sisällön suodatus on arka puheenaihe. Yhä useampi yritys tekee sitä, vaikkei mielellään myönnä.
“Veikkaisin, että Suomessa esto-ohjelmia käyttää noin 5-10 prosenttia yrityksistä. Mutta kasvu on kovaa”, kertoo alan ohjelmistoja myyvän SurFin-yrityksen tietoturva-asiantuntija Tuomo Liimatainen.
Suodatussovelluksia myydään yrityksille monin perustein. Ilmiselvin perustelu on varmistaa, ettei henkilöstön työaika kulu pelien pelaamiseen ja pornon katseluun.
“Työtehon kannalta internetin käyttö on merkittävä asia. Yhdysvalloissa näitä ohjelmistoja käytetään todella paljon”, sanoo suodatusohjelmia valmistavan Codewise-yhtiön markkinointijohtaja Vesa Iikkanen.
Suomessa työntekijöiden internetin käytön valvontaa ei katsota yhtä suopealla silmällä.
“Netin käyttö työaikana katsotaan saavutetuksi eduksi. On ihan toisenlainen käsitys työnantajan oikeuksista kuin muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa”, Iikkanen kuvaa. “Esimerkiksi Britanniassa yritykset rajoittavat käyttöä hirveästi. Eikä puhuta vain pornosta ja viihteestä, vaan jopa netin sähköpostiohjelmista.”
Suomessa onkin Iikkasen mukaan parempi suositella asiakkaille lievempää kontrollitekniikkaa. “Kun työntekijä menee työaikaan kuulumattomalle sivustolle, hän saa ilmoituksen siitä, ettei sivuston käyttäminen kuulu yrityksen internetin käyttölinjaan.”
SurFinin Liimatainen kiistää, että heidän asiakkaansa käyttäisivät esto-ohjelmia työntekijöiden valvomiseen – ainakaan ensisijaisesti.
“Käytön pääsyy on se, että tietyiltä sivustoilta tulee valtavasti haittaohjelmia.” Tällaisia sivustoja ovat muun muassa aikuisviihde- ja pelisivut. Suodatuksella voi myös valvoa, etteivät vertaisverkko-ohjelmien käyttäjät tuki tietoverkkoa.
Millä tavalla ikäviä asioita sisältävät verkkosivut sitten valikoidaan torjuttavaksi?
Ensimmäinen vaihtoehto on raaka käsityö: kahlataan sivuja läpi ja merkitään ei-toivotut muistiin. Maailmassa on lukuisia yrityksiä, jotka ovat erikoistuneet niin sanottujen mustien listojen kokoamiseen.
Toinen vaihtoehto on, että tietokone yrittää päätellä sivun sisällöstä, onko se sallittu. Tämä tapahtuu pääosin tarkkailemalla kiellettyjä sanoja, kuten nude, sex ja marihuana.
Codewisen Block-ohjelma perustuu lähinnä algoritmeihin, jotka päättelevät sivun sisällön. “Siinä ei ole pelkästään sanoja, vaan me tutkimme myös kuvien nimiä ja sanayhdistelmiä”, Iikkanen esittelee.
SurFinin edustama englantilainen SurfControl-ohjelmisto käyttää sekä mustia listoja että sisällöntunnistusta. “Yli neljäsataa henkilöä tekee sivujen kategorisointia päätyökseen”, kuvaa Liimatainen.
“Lisäksi meillä on sisällöntunnistuksen menetelmä, jossa on yli 22000 komponenttia sisällön mittaamiseen: kuvien pikseleiden värit, sanojen määrä ja niin edelleen. Jos joku on rannalla uima-asussa, sivu ei tule estetyksi.”
Codewisen suurimpia asiakkaita ovat kirjastot ja koulut, SurFinin lähinnä yritykset ja julkishallinnon organisaatiot. Liimatainen ei halua nimetä asiakkaita. “Yritykset eivät halua kertoa julkisuuteen tietoturvaratkaisuistaan.”
Yrityksille myytäviä esto-ohjelmia mainostetaan monipuolisesti räätälöitävinä. SurfControl-ohjelman ylläpitäjä voi valita 55 teeman listasta, millaista sisältöä torjutaan. Mitä tahansa voi estää taiteesta väkivaltaan ja huumeista urheiluun.
Hienosäätö jää kuitenkin teemojen valintaan. Niiden sisältö on ennalta päätetty. Väkivaltakategorian valitsija estää kidutuksen ja pomminvalmistusohjeet, mutta myös syömishäiriöt ja riippuvuudet.
Aikuisviihdekategoriassa estetään lapsipornon ohella naturistien alastonkuvat. Estojen takana olevat sanalistat, mustat listat ja algoritmit ovat ohjelmistoyritysten liikesalaisuuksia. Myöskään sitä ei kerrota, kuka niitä laatii.
Yhdysvalloissa on tutkittu esto-ohjelmien toimivuutta. Sensuurinvastainen koalitio NCAG teki vuonna 2001 yhteenvetävän raportin lähes sadan testin tuloksista.
Raportin mukaan ohjelmistot yli- ja aliblokkaavat järjestään: torjuvat asiallisia sivustoja ja näyttävät rajujakin laittomuuksia.
Suodatuslogiikassa näkyy myös poliittinen sävy: seksuaalivähemmistöjä, ihmisoikeuksia ja esto-ohjelmien kritiikkiä koskevat sivut jäävät usein filtteriin.
Yhdysvaltalaisilla sisällönsuodatusohjelmistoilla on myös äärikristillisiä yhteyksiä. Vastuullinen nettikansalainen -projektia Oregonin yliopistossa johtavan Nancy Willardin raportin mukaan amerikkalaisissa kouluissa ja kirjastoissa käytetään samoja esto-ohjelmia kuin paikallisessa erityisilmiössä – kristillisissä teleoperaattoriyrityksissä.
Nämä yritykset haluavat tarjota kansalaisille raamatullisten arvojen mukaisen internetin.
Työpaikallani isossa valtionhallinnon organisaatiossa käytetyn ohjelmiston on tehnyt yhdysvaltalainen Symantec. Myös sillä on yhteyksiä amerikkalaiseen konservatiiviseen äärikristillisyyteen.
KOMMENTTI
Onko internet-sivujen suodattaminen työpaikoilla laillista? Vastaus tähän kysymykseen ei ole ollenkaan itsestäänselvä.
Perustuslakiin kirjattu sananvapaus antaa jokaiselle oikeuden ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja viestejä kenenkään ennakolta estämättä.
Suodatus saattaa olla tätä oikeutta polkevaa ennakkosensuuria. Toisaalta laki on tulkinnanvarainen: eihän suodatus estä työntekijöitä käyttämästä sananvapauttaan missään muualla kuin työpaikalla.
Maallikolle tulee mieleen muitakin mahdollisia lakeja, joiden perusteella filtteröinnin voi tulkita rikokseksi:
Jos esto-ohjelma lähettää viestejä, joissa se väittää minun tekemiäni sivuja väärin perustein vaikka aikuisviihteeksi tai rikollisuudeksi, eikö kyseessä ole kunnianloukkaus?
Kun ison valtionhallinnon organisaation ohjelmisto sanoo taolaisuutta okkultismiksi ja estää sen näkemisen, eikö melkein jo mennä uskonnonvapauden rajan yli?
Entä mitä mieltä on se kotimainen matkanjärjestäjä, joka menetti asiakkaan, kun kohdekuvauksessa mainittu kasino esti sivulle pääsyn?
Internetin suodattamista suunnittelevan työnantajan on syytä tuntea myös vuoden 2004 laki yksityisyyden suojasta työelämässä.
Laki määrää, että tietoverkon valvonnasta ja käytöstä on sovittava henkilöstön kanssa yt- eli yhteistoimintaneuvotteluissa. Työntekijöille on myös määriteltävä valvonnan käyttötarkoitus ja siinä käytettävät menetelmät.
Kategoria(t): HS, Reportaasit, Tieto | Avainsanat: Internet, ohjelmistot, sensuuri, sisällönsuodatus, tietoturva | Jätä kommentti »
